EU odottaa, että Suomi arvioi kansallisesti strategisten kaivoshankkeiden ympäristöllisen ja sosiaalisen kestävyyden
EU:n raaka-aineasetuksen CRMA:n mukaisesti hanke voidaan nimetä strategiseksi vain silloin, kun se voidaan toteuttaa lainmukaisesti sekä ympäristöllisesti ja sosiaalisesti kestävästi. EU tekee päätöksen perustuen ainoastaan yrityksen toimittamiin tietoihin ja odottaa, että Suomi kansallisvaltiona arvioi paikallisesti hankkeen kestävyyden.
Jos valtio puoltaa CRMA-statuksen myöntämistä hankkeelle, joka aiheuttaa erittäin suurta haittaa paikallisille elinkeino- tai asutusolosuhteille, pilaa pysyvästi vesistöä tai kun kunta vastustaa hanketta sen vaikutusten vuoksi, voidaan kysyä millä tavoin pidetään huolta kaivostoiminnan kestävyydestä Suomessa. Strategisen hankkeen statuksen puoltaminen näissä tilanteissa tarkoittaisi, että Suomi ei osaltaan arvioi strategisten hankkeiden kestävyyttä. EU:lla ei ole paikallistietoa, jonka perusteella se voisi tehdä arvioinnin. Tällöin on mahdollista, että mikään taho ei itse asiassa arvioi hankkeiden kestävyyttä.
CRMA-status antaa hankkeelle aseman, jolloin se katsotaan erittäin tärkeän yleisen edun mukaiseksi. Sen luvat käsitellään nopeutetusti sekä se saa todennäköisesti poikkeamisluvat luonnonsuojelulain vaatimuksiin sekä luvan huonontaa veden laatua erinomaisesta hyväksi.
Rautavaaran kaivoshanke
Hankkeessa tehtäisiin avolouhos kuntakeskuksen välittömään läheisyyteen. Etäisyys kylän keskustassa sijaitsevaan 1800-luvun kellotapuliin on 850 m, liikuntakentälle 500 m. Kuntakeskuksen kaikki toiminnot ovat noin 1 km:n etäisyydellä malmiesiintymän reunasta: kunnan ainoa koulu, kunnan ainoa päiväkoti, terveyskeskus sekä hautausmaa. Lähin vakituinen asutus sijaitsee avolouhoksen kohdalla.
Kyseessä on sama mustaliuskemineralisaatio kuin Terrafamella, joka jatkuu Rautavaaraan saakka.
Malmia on vähemmän ja se on heikkolaatuisempaa kuin Terrafamen, jolla on tiedetysti ongelmia kannattavuuden kanssa. Hankkeen kannattavuus ja jätteiden pitkäaikaiset riskit tulisi vakavasti arvioida, jotta sulkemistyöt eivät jää valtion maksettavaksi. Hankkeen voidaan katsovan heikentävän Rautavaaran kunnan asutus- tai elinolosuhteita erittäin merkittävästi, joka olisi myös kaivosluvan myöntämisen este (kaivoslain 48§ perustelut)
Mustaliuskepöly on vaarallista ja leviää merkittävästi 1 km:n etäisyydelle Suomessa on historiallisesti ollut kalkkikivi- louhoksia aivan asutuskeskusten vieressä, kuten esimerkiksi Paraisilla. Mustaliuskepöly on kuitenkin kalkkilouhoksen pölyä erittäin paljon vaarallisempaa. Rautavaaran malmissa on korkeita arseeni-, elohopea-, kadmium-, uraani-, lyijy- ja nikkelipitoisuuksia sekä asbestimineraaleja, joita olisi siis myös kaivoksen pölyssä muo- dostaen terveysriskin. Erityisen herkkiä ryhmiä ovat: lapset, raskaana olevat, ikääntyneet ja henkilöt, joilla on hengityssairauksia.
Korkein hallinto-oikeus kumosi vuonna 2025 Kolarin kunnan kaavan, koska kaivoksen haitat, etenkin pöly-, lentokivi- ja meluhaitat, katsottiin liian suuriksi aina 1 km:n etäisyyteen avolou- hoksesta. Hannukaisessa on 360 – 1000 metrin etäisyydellä vakituista sekä vapaa-ajan asu- tusta, joita kaivosyritys esitti suojaavansa rakennetulla suojavallilla.
Mittaukset sammalista ja humuksesta anta- vat viitteitä haitta-aineita sisältävän pölyn leviämisestä. Kittilän kaivos: saastunein alue 1 km:n säteellä kaivoksesta. Kemin kaivos: saastuntein alue 2 km:n säteellä kaivoksesta. Luikonlahden vanha kaivosalue: pilaantuneen maan PIMA-arvot ylittyvät 500 m – 1000 m:n etäisyydellä kaivoksesta
Lentokivien suojaetäisyytenä pidetään yleisesti yhtä kilometriä
Vaaraa tulee myös lentokivistä, joiden kanssa 1 km:n turvaetäisyyttä pidetään yleisesti tarpeellisena. ”Kaavan laatimisen yhteydessä on tehty erillinen 15.12.2017 päivätty turvallisuutta ja lentokiviä Hannukaisen kaivoksen suunnittelussa koskeva selvitys. Selvityksen mukaan louhinnassa syntyvät lentokivet ovat yksi kaivostoiminnan merkittävimmistä turvallisuusriskeistä ja lentokivet voivat lentää jopa yli tuhat metriä.”
Paraisilla (jossa kalkkikaivos sijaitsee kaupungin vieressä) on ollut kuolemaan johtava lentokivionnettomuus, jossa kuoli pieni poika. Maailmalla on kirjattu tuhansia lentokivionnettomuuksia, joissa kivet ovat lentäneet yli kilometrin.
LISÄTIETOA:
Lisätietoa sekä viitteet EU:n raaka-aineasetuksen strategista statusta hakeneesta Rautavaaran kaivoshankkeesta
Rautavaaran hanke on julkistanut tiedon, että se on hakenut strategisen kaivoksen statusta. Soklin ja Kuusamon osalta ei ollut verkkosivun julkaisuaikaan 1.6.2026 varmuutta, olivatko ne hakeneet strategista statusta, sillä hakijatiedot eivät ole julkisia.
Rautavaaran hanke, Pohjois-Savo
Metals One Finland Oy, brittiläisen Metals One PLC:n tytäryhtiö
1. Hankkeessa tehtäisiin mustaliusketta louhiva avolouhos kuntakeskuksen välittömään läheisyyteen. Etäisyys kylän keskustassa sijaitsevaan kellotapuliin on 850 m, liikuntakentälle 500 m. Kuntakeskuksen kaikki toiminnot ovat noin 1 km:n etäisyydellä malmiesiintymän reunasta: kunnan ainoa koulu, kunnan ainoa päiväkoti, terveyskeskus sekä hautausmaa.
Kartta TEMin esityksestä, s. 8
—-
2. Kyseessä on sama mustaliuske-mineralisaatio kuin Terrafamella, joka jatkuu Rautavaaraan saakka. Malmia on vähemmän ja se on heikkolaatuisempaa kuin Terrafamen, jolla on tiedetysti ongelmia kannattavuuden kanssa.
Kuva Metals One PLC:n kuntalaisille pitämästä tilaisuudesta vuonna 2024
Assay Results from Finland Black Schist Ni‐Zn‐Cu‐Co Project >>
[https://kaivosvastuu.fi/kaivostoiminta/2024-terrafame-oy/
—–
3. Kaivoslain 48§ perustelujen mukaan kaivoslupaa ei tule myöntää, jos hanke heikentää paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja erittäin merkittävästi
Kaivosluvan myöntämisen esteet, kaivoslain 48§ perustelut (kun ei voi poistaa lupamääräyksillä)
– vaaran aiheuttaminen yleiselle turvallisuudelle
– erittäin merkittävien vahingollisten ympäristövaikutusten aiheuttaminen
– paikkakunnan asutus- tai elinkeino-olojen erittäin merkittävä heikentyminen (ml. Terveysvaikutukset, erittäin merkittävä haitta poronhoidolle)
– huoltovarmuus: vesistöjen tai pohjaveden pilaantuminen, viljelysten kastelu, karjan juomavesi
—–
4. Rautavaaran malmissa on korkeita tai kohonneita arseeni-, barium-, elohopea-, kadmium-, lyijy- ja nikkelipitoisuuksia, joita olisi siis myös kaivoksen pölyssä muodostaen terveysriskin.
Helvi Heinonen-Tanski, Itä-Suomen yliopisto
Arseeni
Arseenin pitoisuus 3±1 mg/kg aineiston maaperässä on kiinnostava. Jos alueen vettä käytettäisiin juomavetenä. veden arseenipitoisuus pitäisi tutkia. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen muuttamisesta (683/2017) sallii arseenipitoisuuden alle 10 μg/l = 0,01 mg/l. Paikoitellen arseenia on niin paljon, että mm. oman kaivon vettä ei voida käyttää. Tappavat tai sairastumisia aiheuttavat arseenimyrkytykset ovat tavallisia Bangladeshin ja Intian rajaseuduilla, kun syviä porakaivoja tehtiin ja samaa vettä käytetään myös ravintokasvien kasteluun. Meillä Suomessa on joitakin alueita (Tampereen seutu esimerkkinä, joissa arseenia on liikaa pohjavedessä.
Barium
Bariumpitoisuudet 183 ±40 mg/kg ja 42,5 ±8 mg/kg ovat korkeita ja ilmeisesti soijassa pitoisuus vaihtelee melkoisesti. Sojaa ei syödä, mutta jos sitä pöyhitään, ilmaan voi joutua myrkylliset määrät bariumia https://www.atsdr.cdc.gov/toxprofiles/tp24-c8.pdf . Bariumsuolat ovat siksi niukkaliukoisia, että ei ole oletettavaa, että niille altistuttaisiin, mutta raja-arvoksi raakavedelle esitetään 0,1 mg/l (Valtioneuvoston päätös juomaveden valmistamiseen tarkoitetun pintaveden laatuvaatimuksista ja tarkkailusta 366/1996).
Elohopea
Pitoisuus 2,4 mg/kg soijassa on siksi suuri, että se voi hyvin kulkeutua eliöihin ja sitä kautta mm. kaloihin. Elohopean kohdalla Pohjois-Savon hyvinvointialueen pitäisi ehdottomasti teettää elohopea-analyysejä alapuolisissa vesissä elävistä petokaloista kuten hauesta ja tulosten perusteella esittää, mitä kokoluokkaa olevia petokaloja saa käyttää ihmisravintona. Metyylielohopeaa syntyy runsaasti vesistöjen pohjalla, jos vedessä on sulfaattia ja orgaanista ainesta ja tämä metyylielohopea kulkeutuu hyvin kaloihin – erityisesti isoihin petokaloihin, joten vesistöjen tummumisen mukana riski kasvaa. Terrafamessa elohopea lienee osin peräisin siltä esihistorialliselta ajalta, kun paikalla on ollut valtameren pohja, jopa sittemmin on muuttunut kuivaksi maaksi. Osa voi olla ilmasta polttoprosesseista.
Kadmium
Kadmium on myrkky, joka usein tuhoaa munuaiset ja elimistöön jouduttuaan se pysyy siellä pitkään (puoliintumisaika jopa 30 vuotta), sillä poistumisteitä ei ole. Kadmium kertyy eläinten munuaisiin eikä siksi riistaeläinten munuaisia saa käyttää ravintona. Kadmiumia on useissa fosforilannoitteissa (Siilinjärven lannoitteissa vain vähän). Maa- ja metsätalousministeriön asetus (MMMa 964/2023) määrää, että varsinaisissa lannoitteissa saa olla korkeintaan 1,5 mg/kg kadmiumia. Siten Rautavaaran soija sisältää aivan liikaa (1,7 ± 0,3 mg/kg tai 1,6 ± 0,3 mg/kg kadmiumia eikä siinä saisi viljellä kasveja eikä siinä kasvaneita kasveja saisi käyttää ihmisravintona.
Lyijy
KOMISSION ASETUS (EU) N:o 1275/2013 (annettu 6 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/32/EY liitteen I muuttamisesta siltä osin kuin on kyse arseenin, kadmiumin, lyijyn, nitriittien, haihtuvan sinappiöljyn ja haitallisten kasviperäisten epäpuhtauksien enimmäispitoisuuksista) sallii lyijyä alimmillaan vain 0,1 mg/kg tuoretta hedelmää tai muuta kasvista. Siten 5 tai 6 mg/kg ovat varsin korkeita pitoisuuksia.
Nikkeli
Nikkelin suurin saanti on usein työperästä. Seurauksena on usein hengitystievauriot. Ruoka voi joskus sisältää liikaa nikkeliä, jonka kohdalla EU arvioi, että turvallinen annos on 13 μg/kg/päivä. Tässä kg tarkoittaa nauttijan elopainokiloja. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen muuttamisesta (683/2017) sallii järvivesissä 5 μg/l ja ehdoton yläraja on 34 μg/l, jota missään vesissä ei saisi koskaan ylittää; mutta joka ylitetään mm. Terrafamen sivukasoista valuvassa vedessä. Tämän tiedon valossa sojan pitoisuudet 301,3 ± 60 mg/kg ja 559 ± 100 mg/kg ovat valtavan korkeita.
Jari Natunen, erityisasiantuntija, biokemia FT analyysi:
Kairausjätteen analyysistä näkee, että se käsittää merkittävän osuuden Talvivaara-Terrafame tyyppistä mustaliusketta. Mustaliuske on kerroksena kairauskohdasssa on osin laimentunut muilla mineraaleilla. Yli 1 % rikkipitoisuus tarkoittaa, että jäte on potentiaalisesti happoa muodostavaa eli vaarallista ongelmajätettä. Se muodostaa erittäin todennäköisesti happamia raskasmetallivesiä, kun suldifirikki reagoi ilman ja veden vaikutuksesta rikkihapoksi ja liuottaa haitta-aineita kivestä. Terrafamen kosteuskammiotestien perusteella vastaava mustaliuske pystyy liukenemaan lähes täysin ja siten pilaamana ympäristöä pahoin ja pitkiä aikoja. Mineralisaatio sisältää myös asbestimineraaleja1.
1 Termoliittikarsi, s7, mahd myös amfiboli ja serpentiniitti, s 19,. https://tupa.gtk.fi/raportti/valtaus/m06_3343_78_80_1_10.pdf
5. Korkein hallinto-oikeus kumosi vuonna 2025 Kolarin kunnan kaavan, koska kaivoksen haitat, etenkin pöly-, lentokivi- ja meluhaitat, katsottiin liian suuriksi aina 1 km:n etäisyyteen avolouhoksesta.
Lentokivien suojaetäisyytenä pidetään yleisesti yhtä kilometriä.
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 30.4.2024, 802/2024>>
– kaavaa oli muutettu niin, että yhden kilometrin suojaetäisyyden sijaan kaivosyritys rakentaisi suojavallin. Lähin asutus sijaitsisi tällöin 360 metrin päässä. 360 m – 1000 m etäisyydelle sijoittuisi vakituista asutusta ja vapaa-ajan asuntoja. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus kumosi kaavan lainvastaisena.
”YVA-arvioinnissa, joka on pohjautunut yhden kilometrin laajuisen suojavyöhykkeen perustamiseen kaivosalueen ympärille, pölyvaikutukset on arvioitu kaivoksen toimintavaiheessa kohtalaisiksi tilanteessa, jossa pölyntorjuntatoimenpiteet ovat käytössä.” s. 31
”Arviointiselostuksessa on johtopäätöksenä todettu, että tehtyjen laskelmien perusteella tärinä, ilmapaineaallot ja lentokivet eivät aiheuta merkittäviä vaikutuksia tai riskejä rakennuksille ja rakenteille tai turvallisuudelle yhden kilometrin suojavyöhykkeen ulkopuolella.” s. 36
”Kaavan laatimisen yhteydessä on tehty erillinen 15.12.2017 päivätty turvallisuutta ja lentokiviä Hannukaisen kaivoksen suunnittelussa koskeva selvitys. Selvityksen mukaan louhinnassa syntyvät lentokivet ovat yksi kaivostoiminnan merkittävimmistä turvallisuusriskeistä ja lentokivet voivat lentää jopa yli tuhat metriä.” s. 36
”Selvityksessä on tarkasteltu lentokiviriskiä Hannukaisen kaivoksella tilanteessa, jossa louhinta suoritetaan pengerlouhintana. Louhinta on arvioitu aloitettavaksi Hannukaisen avolouhoksen keskiosasta noin 1 000 metrin etäisyydellä lähimmästä asutuksesta.” s. 36
”Kaivoshankkeen ympäristöön aiheutuu melu- ja pölyvaikutuksia sekä tärinää ja ilmanpaineaaltoja. Lisäksi alueeseen kohdistuu riski lentokivistä. Tehtyjen selvitysten ja mallinnusten mukaan vaikutukset pääosin alittavat vertailukohteena käytetyt ohje- ja raja-arvot, ja lentokiviriskin on arvioitu pysyvän hyväksyttävällä tasolla. (kun suojaetäisyys on 1000 metriä)” s. 43
”Hallinto-oikeus katsoo, että näissä oloissa osayleiskaavaa varten ei ole laadittu sellaisia selvityksiä ja vaikutusten arviointeja, joiden nojalla olisi mahdollista luotettavasti arvioida sitä, onko kaavan mukainen kaivostoiminta näiltä osin sovitettavissa yhteen terveellistä, turvallista ja viihtyisää elinympäristöä koskevien sisältövaatimusten kanssa. Luotettavasti ei voida arvioida myöskään sitä, aiheuttaako yleiskaava alueen maanomistajille tai muille oikeuden haltijoille kohtuutonta haittaa.” s. 44
Korkein hallinto-oikeus 9.4.2025, 804/2025 >>
Korkein hallinto-oikeus käsitteli asiaa vuonna 2025. Korkein hallinto-oikeus piti voimassa Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen.
”Hyväksytty osayleiskaava mahdollistaa suuren avolouhoksen sijoittamisen olemassa olevan asutuksen läheisyyteen. Tähän nähden ja kun myös otetaan huomioon muu edellä lausuttu, korkein hallinto-oikeus katsoo, että osayleiskaavaa varten laadittujen selvitysten perusteella ei voida riittävästi varmistua siitä, että kaavaratkaisu täyttää lähiasutukselle aiheutuvien haitallisten vaikutusten osalta turvalliseen ja terveelliseen elinympäristöön liittyvän yleiskaavan sisältövaatimuksen. Kun otetaan huomioon kaivoshankkeen suuruusluokka sekä lähiasutukselle aiheutuviin haittavaikutuksiin ja niiden estämiseen liittyvät epävarmuustekijät, pelkästään se, että kaavamääräyksissä on kielletty ympäristönormit ylittävien haittojen ja vaaran aiheuttaminen, ei ole peruste arvioida asiaa toisin.” s. 17
”Kaavan selvitysaineistosta ilmenee, että kaavassa ohjeellisena osoitettua Hannukaisen avolouhosta lähin vakituinen asunto sijaitsee noin 400 metrin etäisyydellä avolouhoksesta itään ja lähin loma-asunto noin 360 metrin etäisyydellä avolouhoksesta kaakkoon.” s. 12
”Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä ensisijainen kaivostoiminnan aiheuttamien haittojen vähentämistoimi on ollut yhden kilometrin laajuisen suojavyöhykkeen perustaminen kaivoksen avolouhosten ympärille. Hankesuunnitelmassa on lähdetty siitä, että suojavyöhykkeen sisälle ei jää vaikutuskohteita, koska vyöhykkeen sisältä lunastetaan kaikki asunnot ja kulkua sen sisällä rajoitetaan. Hankesuunnitelmaa on ympäristövaikutusten arviointimenettelyn jälkeen muutettu ja kaavaratkaisu perustuu suojavyöhykkeen sijasta toteutustapaan, jossa lähiasutusta suojataan Hannukaisen avolouhoksen ja asutuksen väliin kaivosalueen maista rakennettavalla suojavallilla.” s. 12
”Hyväksytty osayleiskaava mahdollistaa suuren avolouhoksen sijoittamisen olemassa olevan asutuksen läheisyyteen. Tähän nähden ja kun myös otetaan huomioon muu edellä lausuttu, korkein hallinto-oikeus katsoo, että osayleiskaavaa varten laadittujen selvitysten perusteella ei voida riittävästi varmistua siitä, että kaavaratkaisu täyttää lähiasutukselle aiheutuvien haitallisten vaikutusten osalta turvalliseen ja terveelliseen elinympäristöön liittyvän yleiskaavan sisältövaatimuksen.” s. 17
”Kun otetaan huomioon, mitä edellä on lausuttu selvitysten riittävyydestä lähiasutukseen kohdistuvien vaikutusten osalta, kunnanvaltuuston päätöksellä hyväksytty osayleiskaava on ollut lainvastainen. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.” s. 17
Hannukainen hallinto-oikeuden päätös, liitteenä >>
——
6. Mittaukset sammalista ja humuksesta antavat viitteitä haitta-aineita sisältävän pölyn leviämisestä
– Kittilän kaivos: saastunein alue 1 km:n säteellä kaivoksesta.
Kittilän kaivos on maanalainen kaivos. Korkeita pitoisuuksia on mitattu <1 km:n säteellä kaivokselta. Kohonneita pitoisuuksia mitattu myös 1-6 km etäisyydellä. 4-5 km kohdalla on piikki antimonin, arseenin ja nikkelin kohdalla, joissa arvot ovat samantyyppisiä kuin 1 km etäisyydellä.
– Kemin kaivos: saastunein alue <2 km:n säteellä kaivoksesta.
Kyseessä on avolouhos ja tehdas, jotka sijaitsevat erikseen mutta vaikutusalueet yhtyvät.
Vaikutuksia näkyy avolouhoksen ympärillä myös 2-6 km etäisyydellä.
– Luikonlahden vanha kaivosalue: pilaantuneen maan PIMA-arvot ylittyvät 500 m – 1000 m:n etäisyydellä kaivoksesta
Suurimmat pitoisuudet sijoittuvat pääsääntöisesti 500 m etäisyydelle. Nikkelin osalta 1km etäisyydelle.
Liite:
Rautavaaran metalliesiintymä
Rautavaaran kirkonkylän eteläpuolella on malminetsintäalue Rautavaara S, jossa on mm. strategisia metalleja kuten nikkeliä, sinkkiä, kuparia ja kobolttia. Määriä ei tiedetä ja ilmeisesti esiintymä on laiha eli malmin saamiseksi pitää kaivaa paljon ja tulee paljon sivukiveä, joka on ongelma.
Esiintymä on Talvivaaran (nykyään Terrafame) kanssa samaa tyyppiä eli sulfidinen esiintymä, joka on jossain hyvin varhaisessa maapallon vaiheessa syntynyt meren pohjaan. Esiintymän maa on sittemmin kuivunut. Kun sulfidinen kivi pääsee ilman kanssa tekemisiin, metallit hapettuvat sulfaateiksi ja ovat vesiliukoisia.
Esiintymän läpi virtaa Keyrittyjoki, josta vesi virtaa sitten Keyrittyjärveen ja tässä ollaan ihan Rautavaaran kunnan keskustassa. Järven jälkeen vesi virtaa taas Keyrittyjokeen etelään Nilsiän (osa Kuopiota) itäosien läpi, jossa vesi laskee Ala-Siikajärveen ja sitten Vuotjärveen, joka on jo hyvin lähellä Nilsiän kirkonkylää, jossa asuu myös kansanedustaja Minna Reijonen.
Vuotjärvellä monet ihmiset kalastavat, uivat ja monet käyttävät omia kaivoja. Alue on tärkeä lomailualueena. Nilsiän itäosat ovat myös tärkeitä maataloudessa: kotieläinten laitumille ja rehuntuotantoon sekä kasvien kasteluvetenä. Vesi on siis erittäin tärkeää tälle alueella. Matka Kuopioon on lyhyt.
Liukoiset metallit voivat kulkea aika nopeastikin pitkiä matkoja ja Talvivaaran suuresta vuodosta marraskuussa 2012 valui Nilsiän reitille niin paljon liukoisia metalleja, että Juurusvedessä sähkönjohtavuus nousi, ja tähän Kuopion lentokentän edessä olevaan alueeseen on vesiteitse pitkä matka Sotkamon Kivijärvestä ja matkalla tapahtui laimenemista ja metalliyhdisteiden saostumistakin. Matka Keyrittyjärvestä olisi paljon lyhempi Vuotjärveen tai Juurusveteen.
Rautavaaran koemalminetsinnän sojasta tehtiin kahtena rinnakkaismäärityksenä Helsingissä monen metallin analyysejä. Metallien pitoisuutta ja vaarallisuutta on arvioitu (Liite 1). Osa toksisten metallien tuloksista on varsin korkeita.
Liite 1. Helvi Heinonen-Tanski, Itä-Suomen yliopisto
Vaarallisuusarvio Metropol-laboratoriumin tekemiin analyyseihin näytteistä, jotka on otettu Rautavaaran kirkonkylän läheltä soijasta.
1. Alumiini
Alumiini on maaperässä hyvin tavallinen aine. Se liukenee huonosti veteen. Se ei yleensä ole ihmiselle myrkyllinen.
2. Antimoni
Antimoni muistuttaa arseenia eli on myrkyllinen. Varsinkin sen kaasumainen antimonivety on erittäin myrkyllinen. Tässä pitoisuus (<) alle 2 mg/kg on matala ja ilmeisesti merkki siitä, että antimonia on, mutta niin vähän, että tarkka osoitus ei onnistu.
3. Arseeni
Arseenin pitoisuus 3±1 mg/kg aineiston maaperässä on kiinnostava. Jos alueen vettä käytettäisiin juomavetenä. veden arseenipitoisuus pitäisi tutkia. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen muuttamisesta (683/2017) sallii arseenipitoisuuden alle 10 μg/l = 0,01 mg/l. Paikoitellen arseenia on niin paljon, että mm. oman kaivon vettä ei voida käyttää. Tappavat tai sairastumisia aiheuttavat arseenimyrkytykset ovat tavallisia Bangladeshin ja Intian rajaseuduilla, kun syviä porakaivoja tehtiin ja samaa vettä käytetään myös ravintokasvien kasteluun. Meillä Suomessa on joitakin alueita (Tampereen seutu esimerkkinä, joissa arseenia on liikaa pohjavedessä.
4. Barium
Bariumpitoisuudet 183 ±40 mg/kg ja 42,5 ±8 mg/kg ovat korkeita ja ilmeisesti sojassa pitoisuus vaihtelee melkoisesti. Sojaa ei syödä, mutta jos sitä pöyhitään, ilmaan voi joutua myrkylliset määrät bariumia https://www.atsdr.cdc.gov/toxprofiles/tp24-c8.pdf. Bariumsuolat ovat siksi niukkaliukoisia, että ei ole oletettavaa, että niille altistuttaisiin, mutta raja-arvoksi raakavedelle esitetään 0,1 mg/l (Valtioneuvoston päätös juomaveden valmistamiseen tarkoitetun pintaveden laatuvaatimuksista ja tarkkailusta 366/1996).
5. Beryllium
Beryllium on kevyt maa-alkaalimetalli. Pitoisuudet 0,2 mg/kg tai 0,3 mg/kg eivät tunnu korkeilta, sillä beryllium esiintyy eri yhdisteissä.
6. Boori
Boori on kasveille välttämätön alkuaine, jota annetaan mm. metsäpuille. Booria käytetään myös ihon hoitoaineena estämään sienien kasvua iholla. Boori booraksina on myrkyllistä, mutta vasta niin. suurina annoksina, että mm. tässä ollaan selvästi niiden alapuolella.
7. Elohopea
Elohopeaa on käytetty mm. kuppalääkkeenä, limantorjunta-aineena ja torjunta-aineena sen myrkyllisyyden tähden. Elohopean käyttöä on sittemmin rajoitettu mm. Minamata-taudin tähden. Tässä taudissa tuhannet ihmiset myrkyttyivät syötyään elohopean saastuttamia kaloja ja simpukoita. Osa heistä kuoli. Kaloille EU:n asetus sallii eri raja-arvoja, sillä elohopea kaloissa esiintyy metyylielohopeana, joka on elohopean myrkyllisin yhdiste ja joka ei juuri poistu kalasta. Halvoille usein purkitettuina myydyille kaloille kuten sardiinit yms. raja-arvo on vain 0,3 mg/kg. Useimmille muille kaloille raja-arvo on 0,5 mg/kg ja eräille suurille petokaloille kuten mm. haulle raja-arvo on 1 mg/kg. Iso hauki usein ylittää tämän ja Pohjois-Karjalan hyvinvointialue sallii siksi vain pienemmät hauet, ja tämä koko vaihtelee. järvittäin. Kalat saavat elohopean syömästään ravinnosta. Pitoisuus 2,4 mg/kg soijassa on siksi suuri, että se voi hyvin kulkeutua eliöihin ja sitä kautta mm. kaloihin.
Elohopean kohdalla Pohjois-Savon hyvinvointialueen pitäisi ehdottomasti teettää elohopea-analyysejä alapuolisissa vesissä elävistä petokaloista kuten hauesta ja tulosten perusteella esittää, mitä kokoluokkaa olevia petokaloja saa käyttää ihmisravintona. Metyylielohopeaa syntyy runsaasti vesistöjen pohjalla, jos vedessä on sulfaattia ja orgaanista ainesta ja tämä metyylielohopea kulkeutuu hyvin kaloihin – erityisesti isoihin petokaloihin, joten vesistöjen tummumisen mukana riski kasvaa. Terrafamessa elohopea lienee osin peräisin siltä esihistorialliselta ajalta, kun paikalla on ollut valtameren pohja, jopa sittemmin on muuttunut kuivaksi maaksi. Osa voi olla ilmasta polttoprosesseista.
8. Kadmium
Kadmium on myrkky, joka usein tuhoaa munuaiset ja elimistöön jouduttuaan se pysyy siellä pitkään (puoliintumisaika jopa 30 vuotta), sillä poistumisteitä ei ole. Kadmium kertyy eläinten munuaisiin eikä siksi riistaeläinten munuaisia saa käyttää ravintona. Kadmiumia on useissa fosforilannoitteissa (Siilinjärven lannoitteissa vain vähän). Maa- ja metsätalousministeriön asetus (MMMa 964/2023) määrää, että varsinaisissa lannoitteissa saa olla korkeintaan 1,5 mg/kg kadmiumia. Siten Rautavaaran soja sisältää aivan liikaa (1,7 ± 0,3 mg/kg tai 1,6 ± 0,3 mg/kg kadmiumia eikä siinä saisi viljellä kasveja eikä siinä kasvaneita kasveja saisi käyttää ihmisravintona.
9. Kalium
Kalium on pääravinne, jota kaikki kasvit tarvitsevat, joten se ei aiheuta huolta.
10. Kalsium
Kalsium on myös kasvien ravinneaine ja tärkeä tekijä mm. ihmisten luustossa, joten sekään ei aiheuta huolta.
11. Koboltti
Kasvit tarvitsevat hyvin pieniä määriä kobolttia. Kobolttia on myös B 12 -vitamiinissa. Koboltin biologiset tarpeet ovat siis hyvin pieniä. Isompi pitoisuus aiheuttaa mm. iho-oireita ja jopa syöpää. Ihminen saa kobolttia usein työperäisesti ja ihmisessä se kertyy maksaan ja virtsaan. Ihmisen virtsassa kobolttipitoisuuden pitäisi olla alle 1,5 μg/l. Siihen verrattuna 30 ± 6 mg/kg tai 35 ± 7 mg/kg ovat erittäin suuri ja täysin eri kertaluokkaa.
12. Kromi
Kromia esiintyy sekä III-arvoisena että VI-arvoisena, joista jälkimmäinen on hyvin myrkyllinen, mutta ensin mainittu on hivenaine, jota siis tarvitaan erittäin vähän. Aikuisen ihmisen päivittäinen tarve on noin 25-35 μg, joten sojan pitoisuudet 134 ± 30 mg/kg tai 205 ± 50 mg/kg ovat erittäin suuria. Kromi-III-suolat liukenevat hyvin veteen pelkistimien läsnä ollessa, joten sojasta ne liukenisivat ja voisivat olla haitallisia.
13. Kupari
Kupari on ihmiselle ja kasveille välttämätön hivenaine, jota tällä hetkelle kiivaasti kaupitellaan ihmisille. Ihmiselle päivittäinen tarve on noin 1 mg ja sen todennäköisesti useimmat ihmiset saavat ravinnosta. Liika kupari on myrkyllinen ja voi aiheuttaa mm. Alzheimerin tautia. Siten sojan kuparipitoisuudet 149 ± 30 mg/kg ja 142 ± 30 mg/kg ovat varsin korkeita. Kuparia on tullut liikaa juomavesiin mm. kuparisten vesijohtoputkien korroosion tähden.
14. Litium
Litium on myrkky, mutta sitä käytetään lääkkeenä mm. vakavissa mielialahäiriöissä. Annostus voi olla jopa 50 mg, mutta senkin tiedetään aiheuttavan monille potilaille vakavia sivuoireita. Terveelle ihmiselle voi olla suolisto- ja hermokipuja ja munuaisvaurioita, joten pitoisuus 45,3 mg/kg on merkittävä, jos terve ihminen saisi sen vähitellen, sillä kemiallisesti litiumin suolat ovat hyvin vesiliukoisia.
15. Lyijy
Lyijy on ollut varsinkin aikaisemmin suuri terveysriski, sillä lyijyä on käytetty maaleissa ja mm. vesijohtoputkissa sekä mm. bensiinin nakutuksen eston lisäaineena. Nykyään bensiinissä lyijyn käyttö on kiellettyä bensiinissä. Lyijyä voi tulla elintarvikkeisiin mm. hauleista sekä ilmapäästönä ja eräistä ulkomaisista lähteistä sekä lyijypitoisista keramiikka- ja kristalliasioista. KOMISSION ASETUS (EU) N:o 1275/2013 (annettu 6 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/32/EY liitteen I muuttamisesta siltä osin kuin on kyse arseenin, kadmiumin, lyijyn, nitriittien, haihtuvan sinappiöljyn ja haitallisten kasviperäisten epäpuhtauksien enimmäispitoisuuksista) sallii lyijyä alimmillaan vain 0,1 mg/kg tuoretta hedelmää tai muuta
kasvista. Siten 5 tai 6 mg/kg ovat varsin korkeita pitoisuuksia.
16. Magnesium
Magnesium kuuluu kasvin rakenneaineisiin, joten se ei aiheuta huolta.
17. Mangaani
Mangaani on hivenaine. Jos se saadaan ravinnosta, yleensä se ei aiheuta huolta, ellei kyse ole lapsista ja annokset ovat korkeita. Jos sitä vastoin mangaani tulisi vedestä, huolia olisi. Mangaani pitoisuudella 100 μg/l (0,1 mg/l) tekee veden hajun ja maun tunkkaiseksi ja mangaaniyhdisteet pyrkivät saostumaan, tukkien putkia ja mm. pesukoneita, joten tämä pitoisuus pyrittäisiin ilman muuta poistamaan. Kaivovedessä mangaanin pitoisuus on tavallisesti korkeintaan 20-30 μg/l, joka jo on teknisesti haitta – värjäten mm. pyykkiä. Sojan pitoisuudet 502 ± 100 mg/kg ja 377±80 mg/kg ovat erittäin korkeita. Jos edes lähialueelle suunniteltaisiin kaivoja tai kasteluveden ottoa – ero olisi siedettävään pitoisuuteen nähden 1000-kertainen.
18. Molybdeeni
Molybdeeni on hivenaine, jota tarvitaan erittäin pieniä määrä ja joka yleensä saadaan normaalista ravinnosta. Suositeltu päiväannos terveelle henkilölle on 50 μg (https://www.ruokavirasto.fi/elintarvikkeet/elintarvikeala/tuote–ja-toimialakohtaiset-vaatimukset/ravintolisat/ravintolisien-sallitut-vitamiinit-ja-kivennaisaineet-seka-niiden-lahteet/ ).
Siihen nähden 3 ± 1 mg/kg tai peräti 14 ± 3 mg/kg (siis 3000 μg tai 14000 μg) ovat erittäin korkeita pitoisuuksia.
19. Natrium
Luonnossa hyvin monet suolat ovat natriumsuoloja mm. kaikissa vesissä ja meidän veressämme. Veren ns. normaalipitoisuus on noin 140 mmol (millimoolia). Siihen nähden sojan natriumpitoisuus ei aiheuta erityisiä huolia.
20. Nikkeli
Nikkelin suurin saanti on usein työperästä. Seurauksena on usein hengitystievauriot. Ruoka voi joskus sisältää liikaa nikkeliä, jonka kohdalla EU arvioi, että turvallinen annos on 13 μg/kg/päivä. Tässä kg tarkoittaa nauttijan elopainokiloja. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden. laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen muuttamisesta (683/2017) sallii järvivesissä 5 μg/l ja ehdoton yläraja on 34 μg/l, jota missään vesissä ei saisi koskaan ylittää; mutta joka ylitetään mm. Terrafamen sivukasoista valuvassa vedessä. Tämän tiedon valossa sojan pitoisuudet 301,3 ± 60 mg/kg ja 559 ± 100 mg/kg ovat valtavan korkeita.
21. Pii
Pii on maassa tavallinen alkuaine, jonka useimmat yhdisteet ovat huonosti veteen liukenevia eikä tämä aiheita huolia.
22. Rauta
Rauta on tässä aika korkea eli 43 tai 36 g/kg. Rauta on ihmiselle välttämätön alkuaine mm. elimellinen osa veren hemoglobiinia ja tärkeä osa monen entsyymin toiminnassa. Rautaa voidaan tarvita lisäravinteena, mutta liika rautakin on vaaraksi. Ravinnon raudasta vain osa imeytyy ja raudan tarve on noin 10-15 mg/päivä huomioiden sen, että imeytyminen ei ole täydellistä. Myös kasvillisuus tarvitsee rautaa.
23. Rikki
Rikki on olennainen osa mm. ihmisen valkuaisaineissa. Ihminen pystyy käyttämään rikkiä vain tiettyinä välttämättöminä aminohappoina siis valkuaisaineissa. Luonnossa rikki esiintyy joko sulfaatteina (rikkihapon suola) tai sulfidina (vastaava yhdiste on rikkivety, joka tappaa eliöt, jotka tarvitsevat happea hengityksessään, kuten ihminen). Sekä sulfaatin että sulfidien hyödyntämiseen pystyvät vain tietyt mikrobit ja nekin vain tietyissä oloissa (lähinnä joko happea on oltava tai sitä ei saa olla ja happamuuden suhteen on vaateita). Kasvit voivat ottaa sulfaattia ja tehdä siitä valkuaisainetta. Ihmisen ulosteessa rikki poistuu sulfidisena. Rikin biologisiin yhdisteisiin liittyvät niin rikkihappo kuin rikkivetykin (haisee mädältä kananmunalta). Maassa ja sojassa rikki esiintynee joko sulfaatti- tai sulfidisuoloina ja luultavasti molempina. Pitoisuudet 15 tai 17 g/kg ovat aika korkeita vaikka otetaan huomioon, että ollaan kaivosympäristössä. Suolojen kationiosa on ilmeisesti rauta tai/ja kalsium ja kalium sekä alumiini.
24. Seleeni
Seleeni muistuttaa kemiallisesti rikkiä, mutta elimistössä sitä tarvitaan paljon vähemmän. Lähinnä se toimii monissa reaktioissa antioksidanttina ja tarve on noin 70-90 μg päivässä. Suomessa maaperä sisältää vain vähän seleeniä, mikä huomattiin 1970-luvulla ja sen uskottiin johtaneen siihen, että saanto oli vähäinen. Kun tarve on kuitenkin erittäin pieni, lisäys esimerkiksi suolaan ei olisi ollut hyvä ratkaisu. Silloin kaupalliset rehutehtaat ja lannoitetehtaat aloittivat lisätä seleeniä tuotteisiinsa; sillä jokainen syö Suomessa kasvatettua viljaa ja muita kasviksia. Nykyään Yara lisää seleeniä 15 mg/kg lannoitetta. Seleenimäärät 4 tai 5 mg/kg eivät aiheuta huolta.
25. Sinkki
Sinkki on raskasmetalli, joka on elimistössä monen entsyymin osa. Ihmisen tarve on 7-9 mg päivässä. Me saamme sen normaalista ruuasta. Sojan pitoisuus 650 ± 131 mg/kg tai 560 ± 142 mg/kg on hyvin korkea. Suuret standardipoikkeamat kertovat myös, että vaihtelu on suurta. Liiallinen sinkkipitoisuus aiheuttaa ruuansulatuselimien kipuihin ja sinkki voi kilpailla kuparin kanssa.
26. Strontium
Strontium muistuttaa kalsiumia, mutta ilmeisesti ihminen ei sitä tarvitse. Strontium on tullut kuuluisaksi ydinkokeista ja mm. Tšernobylistä 90 Sr-isotooppina. Kun se muistuttaa kalsiumia, strontium voi päätyä luustoon. Sen puoliintumisaika on 28,8 vuotta, joten 60-luvulla saadusta strontiumista on vielä jäljellä noin 25 % eli ihan mitattavissa oleva määrä. Sojassa olevat strontiumpitoisuudet 12,7 ± 3 mg/kg ja 33,1 ± 7 mg/kg kertovat ainakin pitoisuuden vaihtelevan valtavasti. Ei-radioaktiivisen strontiumin terveysvaikutuksista ei löydy tietoa.
27. Telluuri
Telluuria käytetään puolijohteissa. Kemiallisesti se muistuttaa rikkiä. Telluurin tiedetään olevan myrkyllistä, mutta se estää myös eräiden mikrobien kasvua (juuri myrkyllisyytensä tähden) sekä saattaa estää syöpäsolujen esiasteen kehittymisen syöpäsoluksi. Tutkimuksia on vähän. (Nanomaterials 2024, 14, 670. https://doi.org/10.3390/nano14080670).
28. Tina
Tina on pitkään käytetty metalliastioissa ym. Sen ei tiedetä olevan myrkyllinen, joten sojan pitoisuudet eivät aiheuta huolta.
29. Torium
Torium kuuluu painavana ns. aktinideihini. Se on potentiaalinen ydinpolttoaine. Torium on harvinaista ja saanut nimensä norjalaisten ukkosen jumalan Torin mukaan. Toriumin isotoopeista pitkäikäisin on 232 Th, jonka puoliintumisaika on noin 10 miljardia vuotta (siis suunnilleen kaksinkertainen maapalloon nähden. Torium hajoaa radioaktiiviseksi radiumiksi ja toriumin tiedetään aiheuttaneen sille altistuneita syöville. Näillä perusteilla toriumin pitoisuuden 3,88 ± 0,772
mg/kg voi pitää varsin korkeana.
30. Uraani
Uraani on ydinpolttoaine (ja pommimateriaali) ja sillä on myös monia isotooppeja. Sen tiedetään aiheuttavan syöpiä ja epämuodostumia. Pistoisuuksia 2 ± 1 mg/kg tai 2 ± 0,9 mg/kg ei voi pitää matalana.
31. Vanadiini
Vanadiini on suhteellisen tavallinen alkuaine. Sitä esiintyy siten maassa ja myös ihmisten elimistössä riittävästi ja ihminen saa tarvitsemansa vanadiinin ravinosta ja poistaa sen ulosteissaan. Sojan vanadiinipitoisuudet 97 tai 57 mg/kg ovat kohtuullisella tasolla, joten tämä ei aiheuta huolia (keskiarvo maassa on 100 mg/kg, Byerrum, R.U. 1991. II.34 Vanadium. Teoksessa: Metals and Their Compounds in the Environment, Occurrence, Analysis and Biological Relevance (toim. E.
Merian). VHC Verlagsgesellschaft mbH, Weinheim. 1438 s.).
32. Cerium
Cerium kuuluu harvinaisiin lantanideihin. Sitä käytetään eräissä määrityksissä. Ceriumilla ei tiedetä olevan mitään biologista roolia eikä sen tiedetä olevan myrkyllinen, joten pitoisuuteen 27 mg/kg sojassa on vaikea ottaa kantaa.
Yhteenveto
Yhdisteistä varsinkin elohopea, kadmium ja nikkeli sekä molybdeeni ovat aineita, joita pitäisi tutkia enemmänkin.